Judges 9

Abimelek nousee kuninkaaksi

1Abimelek, Jerubbaalin poika, meni Sikemiin äitinsä veljien luo ja puhui heille sekä kaikille, jotka olivat sukua hänen äitinsä isän perheelle, ja sanoi: 2"Puhukaa kaikkien Sikemin miesten kuullen: Kumpi teille on parempi, sekö, että teitä hallitsee seitsemänkymmentä miestä, kaikki Jerubbaalin pojat, vai että teitä hallitsee yksi mies? Muistakaa, että minä olen luutanne ja lihaanne."

3Hänen äitinsä veljet puhuivat hänen puolestaan kaikkien Sikemin miesten kuullen kaiken tämän. Heidän sydämensä taipui Abimelekin puolelle, sillä he sanoivat: "Hän on veljemme." 4He antoivat hänelle seitsemänkymmentä hopeasekeliä Baal-Beritin temppelistä. Niillä Abimelek palkkasi tyhjäntoimittajia ja huikentelijoita, ja ne seurasivat häntä. 5Sitten hän lähti isänsä taloon Ofraan ja surmasi veljensä, Jerubbaalin pojat, seitsemänkymmentä miestä, saman kiven päällä. Mutta Jootam, Jerubbaalin nuorin poika, jäi henkiin, sillä hän oli mennyt piiloon. 6Sen jälkeen kaikki Sikemin miehet ja koko Millon väki kokoontuivat, menivät ja tekivät Abimelekin kuninkaaksi Muistomerkkitammen luona, joka on Sikemissä. 7Kun se kerrottiin Jootamille, hän meni, asettui seisomaan Garissimin vuoren laelle ja korotti äänensä, huusi ja sanoi heille: "Kuulkaa minua, te Sikemin miehet, että Jumalakin kuulisi teitä. 8Puut lähtivät voitelemaan itselleen kuningasta. He sanoivat öljypuulle: 'Ole sinä kuninkaamme.'

9Mutta öljypuu vastasi heille: 'Jättäisinkö lihavuuteni, josta jumalat ja ihmiset minua ylistävät, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!'

10Puut sanoivat viikunapuulle: 'Tule sinä ja ole kuninkaamme.'

11Mutta viikunapuu vastasi heille: 'Jättäisinkö makeuteni ja hyvät hedelmäni mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!'

12Puut sanoivat viinipuulle: 'Tule sinä ja ole kuninkaamme.'

13Mutta viinipuu vastasi heille: 'Jättäisinkö rypälemehuni, joka saa jumalat ja ihmiset iloisiksi, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!'

14Kaikki puut sanoivat orjantappuralle: 'Tule sinä ja ole kuninkaamme.'

15Orjantappura vastasi puille: 'Jos todella aiotte voidella minut kuninkaaksenne, tulkaa ja etsikää suojaa varjossani, mutta ellette, lähtee tuli orjantappurasta ja kuluttaa Libanonin setrit.'

16Jos te nyt olette menetelleet uskollisesti ja rehellisesti tehdessänne Abimelekin kuninkaaksi ja jos olette kohdelleet hyvin Jerubbaalia ja hänen perhettään ja jos olette palkinneet häntä siitä, mitä hyvää hänen kätensä ovat tehneet – 17sillä sotihan isäni teidän puolestanne ja pani alttiiksi henkensä ja pelasti teidät Midianin käsistä, 18mutta te olette tänä päivänä nousseet isäni perhettä vastaan ja surmanneet hänen poikansa, seitsemänkymmentä miestä, saman kiven päällä ja tehneet Abimelekin, hänen orjattarensa pojan, Sikemin miesten kuninkaaksi, koska hän on teidän veljenne – 19jos te siis olette tänä päivänä menetelleet uskollisesti ja rehellisesti Jerubbaalia ja hänen perhettään kohtaan, olkoon teillä iloa Abimelekista ja olkoon hänelläkin iloa teistä, 20mutta ellette ole, lähteköön tuli Abimelekista ja kuluttakoon Sikemin miehet sekä Millon väen. Samoin lähteköön tuli Sikemin miehistä ja Millon väestä ja kuluttakoon Abimelekin."

21Jootam lähti pakoon ja pääsi pakenemaan Beeriin. Hän asettui sinne suojaan veljeltään Abimelekilta.

22Kun Abimelek oli hallinnut Israelia kolme vuotta, 23Jumala lähetti pahan hengen Abimelekin ja Sikemin miesten väliin, niin että Sikemin miehet luopuivat Abimelekista, 24jotta Jerubbaalin seitsemällekymmenelle pojalle tehty väkivalta tulisi kostetuksi ja heidän verensä tulisi Abimelekin, heidän veljensä, päälle, joka oli heidät surmannut, ja Sikemin miesten päälle, jotka olivat auttaneet häntä surmaamaan veljensä. 25Sikemin miehet asettivat vuorten kukkuloille väijyjiä, ja nämä ryöstivät jokaisen, joka kulki sitä tietä heidän ohitseen. Se kerrottiin Abimelekille.

26Mutta Gaal, Ebedin poika, tuli veljineen, ja he poikkesivat Sikemiin, ja Sikemin miehet luottivat häneen. 27He menivät kedolle ja korjasivat sadon viinitarhoistaan, polkivat rypäleet ja pitivät ilojuhlan. He menivät jumalansa huoneeseen ja söivät, joivat ja kirosivat Abimelekia. 28Gaal, Ebedin poika, sanoi: "Mikä on Abimelek, ja mikä on Sikem, että me häntä palvelisimme? Eikö hän ole Jerubbaalin poika, eikö Sebul ole hänen käskynhaltijansa? Palvelkaa Hamorin, Sikemin isän, miehiä. Miksi me palvelisimme häntä? 29Olisipa minulla tuo kansa vallassani, minä toimittaisin pois Abimelekin. Mutta Abimelekista hän sanoi: 'Lisää sotajoukkoasi ja tule!'"

30Mutta kun Sebul, kaupungin päällikkö, kuuli Gaalin, Ebedin pojan, sanat, syttyi hänen vihansa. 31Hän lähetti salaa sanansaattajia Abimelekin luo sanomaan: "Katso, Gaal, Ebedin poika, ja hänen veljensä ovat tulleet Sikemiin, ja nyt he yllyttävät kaupunkia sinua vastaan. 32Nouse siis yöllä, sinä ja väki, joka on kanssasi, ja asetu kedolle väijyksiin. 33Karkaa aamulla varhain, auringon noustessa, kaupungin kimppuun. Kun hän ja väki, joka on hänen kanssaan, lähtee silloin sinua vastaan, tee hänelle, minkä voit."

34Silloin Abimelek ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, lähti liikkeelle yöllä, ja he asettuivat väijyksiin Sikemiä vastaan neljässä joukossa. 35Gaal, Ebedin poika, tuli ulos ja asettui kaupungin portin ovelle. Silloin Abimelek ja väki, joka oli hänen kanssaan, nousi väijyksistä.

36Kun Gaal näki väen, hän sanoi Sebulille: "Katso, väkeä tulee alas vuorten kukkuloilta." Mutta Sebul vastasi hänelle: "Vuorten varjot näyttävät sinusta miehiltä."

37Gaal puhui taas ja sanoi: "Katso, väkeä tulee alas Maan navalta, ja toinen joukko tulee Tietäjätammelta päin."

38Sebul sanoi hänelle: "Missä on nyt sinun suuri suusi, kun sanoit: 'Mikä on Abimelek, että häntä palvelisimme?' Siinä on nyt se väki, jota halveksit. Mene nyt ja taistele heitä vastaan."

39Gaal lähti Sikemin miesten etunenässä ja taisteli Abimelekia vastaan. 40Mutta Abimelek ajoi hänet pakoon, ja hän pääsi pakenemaan häntä. Heitä kaatui paljon, aina portin ovelle asti. 41Abimelek jäi Arumaan, mutta Sebul karkotti Gaalin ja hänen veljensä pois Sikemistä. 42Seuraavana päivänä kansa lähti ulos kedolle, ja siitä ilmoitettiin Abimelekille. 43Hän otti väkensä ja jakoi sen kolmeen joukkoon ja asettui väijyksiin kedolle. Kun hän näki kansan lähtevän kaupungista, hän hyökkäsi heidän kimppuunsa ja surmasi heidät. 44Abimelek ja ne joukot, jotka olivat hänen kanssaan, karkasivat näet esiin ja asettuivat kaupungin portin ovelle, samalla kun muut kaksi joukkoa kävivät kaikkien niiden kimppuun, jotka olivat kedolla, ja surmasivat heidät. 45Abimelek taisteli kaupunkia vastaan koko sen päivän, valloitti kaupungin ja surmasi kansan, joka siellä oli. Hän hävitti kaupungin ja kylvi suolaa sen paikalle.

46Kun kaikki Sikemin tornin miehet sen kuulivat, menivät he Eel-Beritin temppelin holviin. 47Mutta kun Abimelekille kerrottiin, että kaikki Sikemin tornin miehet olivat kokoontuneet sinne, 48Abimelek nousi Salmonin vuorelle, hän ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan. Abimelek otti kirveen käteensä ja löi poikki puunoksan, nosti ja pani sen olalleen ja sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: "Mitä näitte minun tekevän, tehkää tekin kiireesti." 49Kukin väestäkin löi poikki oksansa, ja he seurasivat Abimelekia, panivat oksat holvin päälle ja sytyttivät holvin heidän päällään palamaan. Niin saivat surmansa myös kaikki Sikemin tornin asukkaat, noin tuhat miestä ja naista. 50Sitten Abimelek meni Teebekseen, asettui leiriin Teebestä vastaan ja valloitti sen. 51Mutta kaupungin keskellä oli luja torni, ja kaikki miehet ja naiset, kaikki kaupungin asukkaat, pakenivat sinne. He sulkivat oven jälkeensä ja nousivat tornin katolle. 52Abimelek tuli tornin luo ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan, ja hän astui tornin ovelle polttaakseen sen tulella. 53Mutta eräs nainen heitti jauhinkiven Abimelekin päähän ja murskasi hänen pääkallonsa.

54Silloin hän heti huusi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan, ja sanoi hänelle: "Paljasta miekkasi ja surmaa minut, ettei minusta sanottaisi: 'Nainen tappoi hänet.'" Hänen palvelijansa lävisti hänet, ja hän kuoli.

55Kun Israelin miehet näkivät, että Abimelek oli kuollut, he menivät kukin kotiinsa. 56Näin Jumala kosti Abimelekille sen pahan, minkä tämä oli tehnyt isäänsä kohtaan surmatessaan seitsemänkymmentä veljeään. 57Jumala käänsi kaiken Sikemin miesten tekemän pahan heidän omaan päähänsä, ja heidät saavutti Jootamin, Jerubbaalin pojan, kirous.